Pelaamiseen ei liity mitään erityistä terveysriskiä. Vapaa-ajan toimintana se on vain vuorovaikutteisempaa kuin kirjojen lukeminen tai television katselu. Koska siinä käytetään näköaistia, pelaajia suositellaan yleisesti noudattamaan seuraavia ohjeita:

Videopelien pelaaminen ei aiheuta fyysistä riippuvuutta. Lapset pelaavat pelejä, koska he pitävät niistä, ja jotkut pitävät niistä enemmän kuin toiset. Lapset eivät välttämättä huomaa muita asioita, kun he pelaavat (sama pätee elokuvien tai television katseluun).

Lisätietoja peliriippuvuudesta: Mark Griffiths ja Mark Davies, ”Does videogame addiction exist?”

Väkivaltaisten videopelien ei ole osoitettu aiheuttavan mitään pitkäkestoista tai pysyvää aggressiivisuuden tai väkivaltaisuuden voimistumista. Tutkimuksissa, joissa on pyritty selvittämään, lisäävätkö videopelit väkivaltaista käytöstä, on keskitytty pääasiallisesti lyhytkestoisiin vaikutuksiin, ja niiden tulokset ovat olleet vaihtelevia. Varmista ikäluokituksia noudattamalla, ettei lapsesi pelaa liian väkivaltaisiksi arvioituja pelejä.

Lisätietoja:
- Raymond Boyle ja Matthew Hibberd, ”Review of Research on the Impact of Violent Computer Games on Young People”, Stirling Media Research Institute, maaliskuu 2005
- Simon Egenfeldt-Nielsen ja Jonas Heide Smith, ”Playing With Fire? How do computer games affect the player?” Report for The Media Council for Children and Young People, syyskuu 2003
- Freedman (Jonathan L.), ”Evaluating the Research on Violent Video Games”, University of Toronton yliopisto, Department of Psychology.

Ei voi. Perusteellisissa tutkimuksissa on todettu, ettei videopelien pelaamisesta voi saada epilepsiaa. On kuitenkin äärimmäisen pieni määrä ihmisiä, jotka sairastavat valoherkkää epilepsiaa ja huomaavat sen vasta pelatessaan videopelejä. Sama voi kuitenkin tapahtua, kun he katsovat televisiota, käyvät diskossa tai osuvat puiden välistä välkehtivään valoon.